Sairastelua

Kuumeettomassa keuhkokuumeessa on ihan lepposaa pitää treenilomaa... NOT. 

Neljä viikkoa jo ilman kunnollista treeniä sairasteluiden ja pyhien takia ja siihen päälle vielä keuhkokuume. Uudesta vuodesta lähtien olin flunssassa ja sitten viisaana tyttönä lähdin puolikuntosena treeneihin. Nerokas minä, eläköön järjen riemuvoitto!

Seurauksena flunssan lisäksi pirunmoinen yskä, verenmaku suussa, keuhkoihin sattui hengittää ja tajunnanräjäyttävä päänsärky. Kaikkien pikkuvikojen lisäksi räkä lensi kuin Matti Nykänen huippuvuosinaan. Mutsi muutaman päivän jälkeen raahasi lähes niska-perse -otteella tapaamaan tohtoria, koska lääkäriinhän mennään vasta siinä vaiheessa kun on vähintään pää kainalossa.

Lääkitys on nyt kohdillaan ja mukavasti niillä saa aikaan pyrytyksen päässä. En voi kieltää etteikö oma päänsisäinen pienoiskaruselli ole jännä. Hupsu olo tulee lisänä. Ei käy valittaminen, kun olo kohenee!

No joo, ketutus on huipussaan ja ylimääräinen kerääntynyt energia saa räjähdyksen partaalle. Ei tunnu itestäkään kivalta kun ärsytyskynnys on matalalla ja saatan ärsyyntyä ihan pienistäkin asioista. Ja toisena hetkenä hypin seinille ylipirteenä. Kummallisia nämä mielialavaihtelut. HALUUN JO TREENAAMAAN! Uhmaan talvisäätä ja menen viilentämään päätäni kävelylle nyt! Heihei.